Tiedän, että olen ehkä aivan liian harvoin kirjoitellut tänne sivustolle tarinaa. Mutta olen antanut itselleni vapauden kirjoittaa silloin, kun hyvältä tuntuu. Väkisin kirjoitettu on väkisin kirjoitettu ja sen huomaan itse ja sen huomaat varmaan sinäkin rakas lukijani.

Eletään todella kaunista syksyä. Valoa ja ruskaa on riittänyt. Yleensä inhoan syksyä sen pimeneviä iltoja, myrskyä, sadetta. Nyt olemme saaneet nauttia aurinkoisesta syksystä. Täysin siemauksin. Olen siitä niin kiitollinen.

Paljon kaikkea ihanaa on tapahtunut elämässäni. Asioita, joita puolesta olen rukoillut ja pyytänyt rukousapua on toteutunut ja osa on vielä "työnalla". Niistä toteutuu ne jotka Jumala viisaudessaan katsoo tarpeellisiksi.

Minusta tehtiin ohjelma, Tv7/kosketus,  jossa käsittelen tätä omaa syöpäsairauttani, sen alkujärkytyksestä selviämisen jälkeen tuomaa uutta mahdollisuutta elää parempaa elämää. Miten kohtasin oman sairastumiseni menetettyäni  rakkaan sisareni syövälle yhdeksän vuotta ennen omaa sairastumistani. Yritin linkittää ohjelman tuohon toivottavasti, jos kiinnostuit, saat linkin auki. Samaan aiheeseen liittyen marraskuussa ilmestyvään tv7lehteen tehtiin minusta haastattelu.

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=43687

En yhtäkään artikkelia voi ohittaa puhumatta sairaudestani mutta se on osa minua. Olen sen kanssa 24/7 hyvässä ja pahassa. Vaikka elän nyt hyvää vaihetta eli syöpä ei ole aktiivinen, siitä huolimatta syön lääkettä siihen jokapäivä. Ei se ole minulle ongelma, koska sivuoireita on niin vähän. Mutta se on opettanut minulle kiitollisuutta ja nöyryyttä. Se on muovannut minusta ihmisen mikä tällä hetkellä olen.

Aloitin syksyllä Sielunhoitajakoulutuksen. Toisten kuunteleminen, auttaminen ja tukeminen on aina ollut lähellä sydäntä. Nyt, kun siirryin eläkkeelle 01.09. alkaen, ehdin tehdä asioita joita en työelämässä ollessa ehtinyt enkä jaksanut. Olen kovin innoissani tästä. Halusta tehdä tätä työtä kuvastaa ehkä se, että ensimmäisiä papereita koulutukseen liittyen olen tulostanut syksyllä 2005. Joten olen kypsytellyt asiaa mielessäni melko pitkään ja nyt Jumala hyväksi näki, että olen sen verran käynyt elämän kovaa koulua, että minusta on tähän tehtävään. Kiitollisin ja avoimin mielin matka tällä saralla jatkuu.  Tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi ja rakastetuksi on ihmisen perustarpeita joiden eteen hän ponnistelee tietoisesti tai tietämättään läpi koko elämän. Ja siksi haluan auttaa ihmisiä. Tästä samasta syystä kirjoittelen tarinoita elämäni koko sen kirjosta lapsuudesta alkaen. Se on aika rankkaa. Ihanien muistojen lisäksi sieltä pulpahtelee mieleen myös ikäviä asioita. Harmittaa, että myös asioista joita ei voi enää selvittää, koska kipeän aiheuttajaa ei enää ole. En missää tapauksessa halua jäädä märehtimään menneeseen en tee tätä siksi vaan nimenomaan voidakseni auttaa, kuunnella, tukea muita ihmisiä!

Olkoon tässä nyt tarinaa seuraavaan kertaan asti.

Siunatkoon Taivaallinen Isämme sinunkin syksyäsi. Ole levollisella ja anteeksi antavalla mielellä. Muistattehan kantaa minua ja asioitani rakastavan Isämme kuultavaksi. Hän kuulee huokauksetkin.

Teitä kaikkia rukouksin muistaen Anneli <3