IMG-20160524-WA0004.jpg

Nyt tosin ollaan jo kesäkuussa - itse asiassa tänään on juhannuspäivä. Aika rientää ihan mahdotonta vauhtia. Päivät alkavat jälleen lyhentyä. Se ei onneksi ihan heti näy, mutta aika pian kuitenkin… Voi voi, olen niin kevät- ja kesäihminen, että tykkään tästä valoisuudesta ja alkukesän vihreydestä.  

Mutta asiaan. Niin kuin tarinan nimikin kertoo, minulla oli ihana toukokuu.

Korostan ehkä liikakin äitienpäivän tärkeyttä. Ei se, että olisin ollut malliäiti omille lapsille, mutta jotenkin sitä vain haluaa koota lapset yhteen äitienpäivänä. Tänä vuonna se ei kuitenkaan onnistunut. Sami oli lomareissulla ja Katri sairastui edeltävänä yönä vatsatautiin, joten paikalle saapui vain Jani tyttöystävänsä kanssa. Ihanaa toisaalta, kun Jani tuli. Hän on opiskelujen vuoksi ollut poissa paikalta niin monena äitienpäivänä. Ja tietenkin paikalla oli myös ihana kämppis, joka oli tehnyt minulle ihanan ’ihanaa tätienpäivää’ -kortin. Se olikin ainoa kortti tänä vuonna. Valmistin ruoaksi lasagnea, koska olin Sanna-Marille luvannut sitä joskus tarjota. Siinä ruokapöytään asetuttaessa tokaisin, että on se niin väärin, että äiti joutuu äitienpäivänä tarjoamaan ruoan lapsille. Eikö lasten pitäisi hemmotella äitiä??? Ja samaan lauseeseen lisäsin, että otetaan synttäreiden aikaan vahinko takaisin ja saatte viedä minut porukalla ulos syömään. Siinä sitten söimme herkullisen ruoan ja Jani ja Sanna-Mari jatkoivat matkaa, heillä kun oli useampi paikka käytävänä samana päivänä.

No, lapset ja Kipa, josta on viime vuosien aikana tullut melkein kuin oma lapsi, ottivat tokaisuni tosissaan ja järjestivät ihanan hemmotteluillan ruokailun merkeissä ravintolaan syntymäpäiväni aattona perjantaina 20.5. Tunnelma oli katossa, tilasimme ruokaa ja söimme suurella ruokahalulla pitkän kaavan mukaan. Oli alku-, pää- ja jälkiruoka. Kokki oli Sanna-Marin pyynnöstä vieläpä valmistanut synttärisankarille erityisen kauniin jälkiruoka-annoksen. Sitten oli yllätyksen aika: lapset olivat hankkineet minulle synttärilahjaksi päivä Tukholmassa -risteilyn ”hyvässä seurassa” - siis Kipan ja Katrin kanssa. Lähtö olisi tulevana sunnuntaina. Olin otettu, mutta ensimmäisenä tuli mieleen, miten voimme kaikki lähteä - onhan Katrilla kaksi ja meillä yksi kissa. Mutta kaikki oli valmiiksi suunniteltu: naapurimme Milja oli lupautunut hoitamaan Isabellaa ja Katrin naapuri Katrin kissoja, joten kamat vaan kassiin ja laivalle. Olin vähän vastahakoinen lähtemään moiselle yllätysmatkalle näin lyhyellä varoitusajalla. Mutta matka oli tilattu ja maksettu, siispä matkaan vaan mukisematta. Maritan kanssa puhuttiin vielä lauantaina kuinka laivalla esitettäisiin toukokuun loppuun asti Grease-musikaalia. Pohdimme, että olisipa kiva mennä sinne ja vieläköhän siihen saisi lippuja jommallakummalla matkalla. No, näihin mietteisiin jäin lauantaina.

Sunnuntaina kaikkien kommellusten jälkeen pääsimme laivaan ja löysimme hyttimme, se oli kannella 10. Päätimme vähän kaunistautua ennenkuin lähtisimme etsimään ruokapaikkaa, koska nälkä oli jo vähän (taas). Kävin vessassa ja kun tulin takaisin hytin puolelle jatkamaan meikkausta, oli sängylle ilmestynyt paketti… Vau, lisää yllätyksiä! Paketista löytyi ihana vaaleanpunainen silkkitakki Pink Ladies –tekstillä. Aivan mieletön! Onpas ihana yllätys, ajattelin takkia sovittaessani. Olisipa ihana nähdä ja kuulla se musikaali. Samassa Katri kaivoi takataskustaan kolme lippua musikaaliin. Istuin lähes koko musikaalin ajan hiljaa keskittyen, välillä liikutuksen kyyneleitä silmäkulmista pyyhkien. Se oli niin ihana tuulahdus nuoruusvuosilta.  Saimme nauttia musikaalista ”koko rahan edestä”, sillä Kipa oli varannut meille paikat kolmannesta rivistä, joten näin ja kuulin kaiken loistavasti. Päälleni puin tietenkin uuden hienon takkini. Myös tytöt olivat pukeutuneet ajan hengen mukaisesti kellohameisiin.

Olin niin onnellinen ja liikuttunut. Minua hemmoteltiin herkkupäivällisellä, minut vietiin laivaristeilylle, minulle ostettiin ihana Pink Ladies -takki ja minä pääsin Grease-musikaalin. En voi muuta kuin kiitollisin mielin kiittää lapsiani, Sanna-Maria ja Kirsi-Mariaa näistä unohtumattomista asioista, joita voin vielä monta vuotta muistella kiitollisin mielin.