Niin sanoi minulle syöpäklinikan hoitaja ja kehoitti odottamaan lääkärin puhelinsoittoa. Olin viime tiistaina tt-kuvissa. Lääkkeet tehoaa ja metastaasit kutistuu. Mutta pienen pieni tukos keuhkoissa siis veritulppa. Nyt sytostaatit ja muut täsmälääkkeet tauolle ja tukoksenliuotuslääkepiikkejä ihonalle 2 kertaa päivässä. Lääkäri siis soitti perjantaina niinkuin hoitaja lupasi ja kertoi, että jatkosta sitten omalääkäri soittaa maanantaina. Nyt on muuten keskiviikko ainakin minun kalenterissa eikä omalääkäri ole soittanut. Niinpä sitten ihan itse soitin hoitajalle ja kyselin mitäs nyt sitten, kun piikit jo loppui.  No nyt taas ootellaan lääkärin soittoa ja ohjeistusta. Mutta liuotushoito jatkuu sen verran osasi hoitajakin sanoa. Odotus palkitaan. Lääkäri sitten soitti. Todellakin veritulppa molemmissa keuhkoissa. Lähtenyt liikkeelle lantiosta. Yleensä lähtee jalasta. Tämä siis selitti sen, kun tunsin kyljessä kipua liikkeelle lähtiessä. Liuotushoitoa siis jatketaan ainakin 07.04. asti, kunnes tapaan lääkärin seuraavan kerran. Sitten lääkäri lupas, että liuotushoitoa jatketaan mahdollisesti suunkautta otettavalla lääkeellä ettei vatsanahasta tule perunapellonnäköistä pistosten seurauksena. Musta se kyllä jo on ihan lasten jäljiltä ;-) 

Niin ja käski ottaa rauhallisesti!!! Mitä tarkoittaa, kun minun pitää ottaa rauhallisesti??? Olen nimittäin melko meneväinen, kun kerran voin hyvin, eikä lääkitys aiheuta kauheasti sivuoireita niin miksi murhehtia kotona neljän seinän sisällä asioita, joille ei itse voi mitään. Pienemmätkin murheet kasvavat yöllä valvoessa ja päivällä liikaa pohtiessa melkoisiin mittakaavoihin. On siis terveellistä mennä ja touhuta voimiensa mukaan.

Rakastan tätä uutta työtäni. Kirjoitan näitä blogeja. (toinen tuolla vieraskirjalinkin takana suntuubi.comissa) luen erilaisia pääasiassa hengellisiä päivityksiä facebookissa ja jaan niitä omille ja minulle tärkeiden yhteisöjen sivulle toivottavasti tueksi ja lohdutukseksi. Kaikki somessa roikkuminen ei siis välttämättä ole pahasta. Tätä saan tehdä omaan tahtiin omalta sohvalta niinkuin nytkin jalkoja lepuuttaen. Tästä tosin ei saa rahallista palkkaa mutta onneksi kaikkia elämänarvoja ei mitata rahassa.        Miksi hakeutua tällä diagnoosilla työelämään (oravanpyörään). Realistisesti ajateltuna kuka ottaa töihin 52 v vakavan sairauden sairastaneen, kun terveitä, nuoria ja hehkeitä on jonossa, että päät yhteen kolisee. Ja sitä paitsi mielestäni työ on aina haitannut vapaa-ajan harrastuksia.  Joten tämä kuntoutustuki/eläke vaihtoehto kiehtoo huomattavasti paljon enemmän.

Toimeentulo? Niin Jumala on luvannut pitää huolen omistaan. Miksi siis murhetia, kun en sillä saa aikaan muuta kun ahdistusta. Täysillä vaan eteenpäin Jumalaan luottaen. Toimeentulossa, paranemisessa ja kaikessa muussakin.

Liitän tähän vielä tekstin Jumala puhuu kirjasta 25.03.2015 niin tiedätte mitä tarkoitan.

IHMEITÄ ILMENEE

Olen kanssasi. Älä pelkää. Älä koskaan epäile rakkauttani ja voimaani. Pääset menestyksesi huipulle noutamalla herkeämättä Sanaani.

Päivittäin, hellittämättä. Herra särki kalliot edestäsi, mutta niin kuin lakkaamatta putoava pisara kuluttaa kiven, niin on sinun kestävyytesi kuluttava vaikeudet tieltäsi, niin että voit tulla toisille avuksi.

Älä horju, käy rohkeasti eteenpäin. Minä olen sinussa ja rinnallasi tehdäkseni sen, auttaakseni ja vahvistaakseni sinua.

Ihmeitä on tapahtunut. Lisää ihmeitä ilmenee, enemmän kuin osaat uneksia tai toivoa.

Sano kaikkeen: "Kaikki on hyvin". Kaikki on hyvin.

Taivaan Isän siunaamaa keskiviikkoa sinulle <3