Vaikka uutiset Syöpäklinikalla käydessäni eivät aina olekaan hyviä, koen olevani etuoikeutettu saadessani istua Jumalan kämmenellä. Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen... kaikille tilaa riittää kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton. Näin laulu meille sanoo ja siihen saamme turvata.

Perjantai oli synkkä päivä. Istuin syöpiksen odotushuoneessa. Muutama päivä aikaisemmin olin ollut vartalon tt-kuvassa ja nyt odottelin tuloksia. Ne muutamat kuvausten ja tulosten kuulemisen väliset päivät ovat aina piinavia. Ajatukset sinkoilevat sinne tänne ja varsinkin edellinen yö nukutaan huonosti miettien, pohtien ja ennen kaikkea peläten. Saan olla kiitollinen olen niin pitkään saanut hyviä uutisia. Nyt sain kuulla syövän aktivoituneen maksassa. Se stabiilissa tilassa ollut pesäke on herännyt ja tehnyt muutaman uuden etäpesäkkeen. Lisäksi rintakehän muutama imusolmuke on saanut osuman ja keuhkot yhden pienen osuman. Onneksi kuitenkin kaikki ovat pieniä. Vaikka tätä on kuitenkin koko ajan pelätty silti se uutinen järkyttää ja kuulostaa yhtä kamalalta. Sekunnin sadasosan mietin... onko tässä mitään järkeä??? Ja samantien totean on tässä on järkeä. Uusia entistä parempia syöpälääkkeitä tulee markkinoille jotka antavat meille toivoa. Aivoinfarkti pakotti minut sytostaatti tauolle kuudeksi viikoksi. Tämä kuusiviikkoa sai syöpäni aktivoitumaan. Se saa minut surulliseksi ja ehkä hieman pelokkaaksi. Olenko todellakin loppuelämäni riippuvainen sytostaateista, ilmeisesti. Mutta ei anneta sen nujertaa. Matka jatkuu... ensiviikolla aloitetaan taistelu pahiksia vastaan uusin voimin uudella lääkkeellä. PERIKSI EI ANNETA!!!!

Muista elä elämäsi jokainen päivä täysillä ja säilytä positiivinen asenne. Pidä huoli itsestäsi ja rakkaistasi. Älä anna riidan hallita elämääsi äläkä koskaan käy levolle sopimatta asioita riitapuolesi kanssa. Näin yritän itse elää elämääni ja toivon sitä samaa sinulle. Siunattua sunnuntaita.

Rakkaudella Anneli