Jumala Puhuu 07022016

VALOA EDESSÄ

Ole luottavainen, älä pelkää. Elämä on ihmeitä täynnä. Katso luottavaisen lapsen lailla kaikkeen, mitä teen hyväksesi. Älä pelkää.

Vain muutama askel vielä, ja voimani tulee ilmi. Nyt vaellat pimeässä tunnelissa, mutta pian saat olla valona opastamassa niitä, jotka ovat peloissaan.

Kärsimyshuutosi ovat kantautuneet Jumalan korviin – taivaallisen Isäsi kuuluviin. Kun Jumala kuulee, se merkitsee myös vastausta. Vain sydämen huuto, ihmisheikkouden huuto Jumalan voiman puoleen, luottavainen huuto ja Jumalan korva kuulee aina.

Muista, vapiseva sydän, että kun Jumala kuulee, se merkitsee vastausta. Rukouksiisi – niitähän on ollut niin paljon – vastataan!

Taas niin lohdulliset sanat. Koko teksti puhutteli. Huomenna tiistaina taas tehdään tt-kuvaus ja katsotaan mitä kropalle kuuluu. Toivotaan ja rukoillaan, että hyvää... onhan vielä paljon tehtävää!!! Koen yhä niin voimakkaasti, että Jumalalla on minulle tehtävä. Haluan olla tukena ja lohduttajana lähimmäiselle. Tietenkin ihmisenä haluan tehdä jotain suurta, josta saisin osakseni mainetta ja kunniaa. Mutta Jumala on tarkoittanut toisin, näin ajattelen. Pienistä puroista kasvaa virta. Ja itseni tuntien minä, jos kuka ylpistyisin maineen ja kunnian edessä ei se ei siis ole minun tieni. Tämä sairaus uusine käänteineen pitää minut pienellä paikalla. Haluan tyytyä siihen sillä silläkin paikalla saan elää päiväni Jumalan armoon luottaen. Voiko mitään sen arvokkaampaa ihmisellä olla.

Liian helppoahan tämä elämä olisi ollutkin.  Keskusteltuani hoitavan lääkärini ja oman hoitajani kanssa sain kuulla, että todellakin uutiset olivat hyviä kyseessä oli todellakin aivoinfarkti, koska esimmäisenä kuvia katsonut lääkäri epäili syövän levinneen aivokalvoihin mutta toisen lääkärin ja spesialistin lausunnon lopullinen tulos olikin sitten kuitenkin helpottava. Mutta ollaan kuitenkin todella vakavien asioiden edessä.

Näiden seurauksena joudun pois tutkimuksesta ja lääke vaihtuu suonensisäiseksi taas ja edessä jossain vaiheessa laskimoportin asennus. Minulta löytyy välillä niin huonosti suoni, että koen olevani välillä neulatyyny. En tiedä vielä paljoakaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uusi lääke uudet sivuoireet. Mutta sen tiedän, että jatkossa minut tt-kuvataan kuuden viikon välein, vaikka se välillä tuntuukin rankalle mutta sittenhän muutokset huomataan ja niihin puututaan nopeasti. Lääkärini, joka myös vaihtuu kertoi, ettei tämä sytostaatii vie hiuksia päästä niinpä kävin kampaajalla laittamassa vaaleita raitoja hiuksiini. Minulle se tarkoittaa myös harmaiden hiusten peittämistä. Näin se löytyy se raadollinen puoli minustakin. Mutta ihmisiähän tässä ollaan kaikesta huolimatta.

Luulisi oikeasti, että kevät ihmisenä nautin tästä lisääntyvästä valosta ja kyllähän minä nautinkin mutta jotenkin se olis paljon helpompaa, jos aurinko paistaisi ja olisi pieni pakkanen niinkuin helmikuussa pitäisikin. Ei helmikuussa kuulu sataa vettä kaatamalla. Mutta uskon, että sää paranee a pian saadaan nauttia aurinkoisista keväisistä päivistä. Niitä teille kaikille lukijoille toivotan. Niin tässä, kun kaikissa muissakin asioissa kaikki on Jumalan käsissä tästä eteenkin päin. Kiitos teille kaikille rukouksista, jotka kantavat minua ja antavat voimaa, vaikka välillä on synkkiä ja sateisia päiviä omassa sisimmässänikin valo voittaa aina!