Vähän noloa kirjoittaa ja julkaista yli kaksikuukautta vanhaa tarinaa mutta nämä ovat tarinoita minun elämästäni. Tärkeitä tähtihetkeä!

Nyt se vihdoinkin toteutuu: tammikuun alkuun suunniteltu tapaaminen. Olisin toivonut saavani kaikki sisarukseni saman katon alle, mutta eihän se enää onnistu, kun he riitelevät keskenään. No, joka tapauksessa kutsuin Maunon, Jaanan, heidän lapsensa puolisoineen ja lastenlapset taloyhtiömme kerhohuoneeseen viettämään yhteistä aikaa. Yleensä kokoonnumme meille joulun välipäivinä. Nyt oli kaikilla niin kiire, ettei yhteistä aikaa vaan löytynyt. Niinpä sovimme, että tapaamme lauantaina, tammikuun 7. päivä. Mutta sitten tuli ne ikävät aivoinfarktit, jotka sekoittivat suunnitelmat totaalisesti.

Toivuttuani riittävästi aloimme pohtia tapaamista uudelleen ja lopulta löysimme yhteisen päivän, joka passasi kaikille edellä mainituille ja minun lapsilleni ja tietenkin ihanalle kämppikselle Kipalle. Nyyttikesti- periaatteella kokoonnuimme kerhohuoneelle. Koska myös lapsia oli paikalla, oli ohjelman oltava monipuolista, että lapsetkin viihtyisivät. Edellisenä yönä (yleensä ihmiset nukkuvat) sain loistavan idea: Kimble-turnaus, joka myöhemmin nimettiin Kimblen piirimestaruuskilpailuksi. Jos asuinpaikoissa hieman narrataan (Maunosta ja Jaanastakin tehtiin espoolaisia) saatiin kaksi joukkuetta. Espoo ykkönen, jossa pelasivat Eetu, Lauri ja Mauno. Espoo kakkonen, jossa pelasvati Tiia, Sari, Anne ja Jaana. Vantaan joukkueessa pelasivat Sanna-Mari, Jani ja Sami ja Helsingin joukkueessa Kirsi-Maria, Katri ja minä. Jokaisen joukkueen paras pelaaja pääsi jatkoon ja finaaliin. Finaali pelattiin Maunon, Anne, Janin ja Kirsi-Marian kesken. Ihan oikeasti! Meitä oli kerhohuoneessa 13 henkeä, mutta ääntä lähti niin kuin paikalla olisi ollut vähintään sata henkeä, kun joukkueet kannustivat omiaan. Mutta Janihan sen sitten voitti. Kipa oli valmistanut hienot rintaneulat kaikille osallistujille ja mitalit finalisteille. Sitten vedettiin henkeä ja alettiin pelata Uunoa. Meteli taisi taas olla melkoinen. Samista tuli sitten ”vuoden Uuno”. Tämä titteli ei ehkä ole ihan niin tavoiteltu kuin esim. Kimblen piirimestari. Mutta minun mielestäni päivä oli unohtumattoman ihana. Taas sain viettää ihanaa laatuaikaa rakkaiden ihmisen kanssa.