Eikö ole ihana tämä meidän uusi perheenjäsen Isabella nyt jo 16 vko ja miten onkaan löytänyt turvallisen pehmusteen tyynykseen. Tuo sama Raamattu kainalossa minäkin olen monta kertaa nukahtanut ja hakenut lohtua, kun on tuntunut siltä, ettei sanoja rukoukseen löydy. Toisena pääsiäispäivänä lähdin vanhalle kotiseudulle Kalvolaan mennäkseni tapaamaan vanhoja ihania ystäviä ja tuttuja ja samalla juhlistin entisen esimieheni eläkkeelle siirtymistä. Voi miten kauniit juhlat oli järjestetty. Paljon väkeä paikalla ja lämmin tunnelma. Ennen kaikkea koin kaiken vanhan jääneen taakse, koska vihanpito ja kauna on niin kuluttavaa. Paluumatka sujui mukavasti henkevästi keskustellen. Pääsin Hyvinkäälle asti erään kutsuvieraan kyydissä.

Kotiinpalattuani ehdin taas miettiä syvällisiä mm. elämän tarkoitusta. Vaikka nyt on tullut terveydentilassa takapakkia en halua olla katkera Jumalalle. Kaikellla on tarkoituksensa. Me ihmiset emme sitä aina ymmärrä mutta Jumalalla, jolla on elämämme kaikki narut käsissä näkee kokonaisuuden ja tietää miksi näin tapahtuu. Ymmärrän sen nyt entistä selvemmin. Ostin taannoin kirjan Kärsimyksen tarkoitus ja jo johdanto osaa lukiessani asia kirkastui minulle ennestään. Kärsimys on ainoa tie, joka avaa silmämme ymmärtämään elämän tarkoituksen vain kärsimys vie meidät niin alas, että kykenemme auttamaan niitä, alhaalla olevia surun murtamia, rankkojen elämänkokemusten nujertamia.  Sitä minä tältä elämältä haluan. Olla vierellä kulkija, lohduttaja. Vaikka sielunhoitajakoulutus on nyt terveydentilan vuoksi jäissä uskon siihen ja sen tarjoamaan mahdollisuuteen. Etusivultani löytyy linkki Jumala puhuu kirjan facebook sivulle. Tykkäämällä sivusta pääset lukemaan tekstejä. Suosittelen, sillä sieltä löytyy todella paljon lohdutuksen sanoja. Mielelläni niitä  täälläkin jaan mutta, koska edellisestä kirjoituksestani on niin pitkä aika en viitsi kaikkia minua koskettavia tekstejä tänne päivittää. Näillä mietteillä eteenpäin kohti kesää, valoa ja vihreyttä! Siunausta kaikille lukijoille <3