Olen vain niin kevät- ja kesäihminen. En tiedä mitään upeampaa, kun maa alkaa vähitellen vihertämään,lehdet puhkeavat puihin, päivät pitenevät. Olen kiitollinen, että olen saanut elää syksyn ja talven vain nähdäkseni tämän kaiken kauneuden. Luonnon heräämisessä vain on jotain niin pysähdyttävää!

Toukokuu on muutenkin elämäni juhla kuukausi. Erityisesti tänä vuonna olin tehnyt paljonn suunnitelmia. Ensin juhlimme lasten kanssa äitienpäivää, vaikka lapset on aikuisia eivätkä enää välttämättä tuo kahvia vuoteeseen laulaen ja ojentaen ihanaa rakkaudella rustattua omatekoista äitienpäiväkorttia. On siinä päivässä silti, jotain niin taianomaista. Minulle merkitsee äärettömästi kuulla äitienpäivälauluna Jari Huhtasalon Äideistä parhain. Niin se soi tänäkin vuonna. Menin avaamaan ulko-ovea siellä oli kaikki lapseni. He tulivat onnittelemaan ja halaamaan tämän kappaleen soidessa. Ihana kämppikseni oli joutunut lähtemään töihin mutta lähtiessään oli virittänyt aamiaispöydän valmiiksi. Ja ihana kissa tarkisti aamiaisen laadun ja onko kattaus riittävän kaunis!

Seurustelun ohella joimme kahvit daim-kakun kera.

Matka jatkuu... on syntymäpäivän aatto. Olen järjestänyt itselleni mukavaa ohjelmaa. Olen menossa 20 v:n tauon jälkeen Mäntsälän Suurlavalle kuuntelemaan Joel Hallikaista. Aivan huikeat tunnelmat. Tähän 20 vuoteen sisältyy muutamia kirkkokonsertteja mutta tässä lavakeikassa on historian havinaa ikäänkuin ympyrä sulkeutuu. Ajatukset fanituksesta ehkä hieman muuttuneet näiden vosien aikana. Mutta se tunne, kun Joel tunnistaa yleisön joukosta... Laulaa lurauttaa pätkän onnittelulaulua, koska muistaa, että minulla on pian syntymäpäivä. Nämä ovat niitä pieniä onnensirpaleita, jotka auttavat jaksamaan. 

Sunnuntaina sitten mennään lasten, miniän ja kämppiksen kanssa syömään johonkin ravintolaan pitkän kaavan mukaan. Ja vietetään yhdessä laatuaikaa. Lahjan saan sitten joskus myöhemmin, kunhan posti sen tuo. On taas niin hemmoteltu olo.

Lapset  arvokkain leiviskä, minkä Jumala on minulle antanut hoidettavaksi. Ovat ja aikuisia mutta se rakkaus ja huolenpito mitä heiltä nyt saan osakseni saa joka kerta kyynelet silmiini. Jokaisen puhelun päättyessä yritän muistaa sanoa "olet minulle rakas"  ja se alkutaipaleen murahdus pojilta on muuttunut sanoiksi... Niin sinäkin... Voiko olla mitään ihanampaa, kun kuulla nuo sanat ❤️

Mutta paluu arkeen oli edessä. Tuli tiistai ja sytohoito, perjantai ja uudet tt-kuvauket. Juhlittiin Kipan valmistumista ja valmistauduin kuntoutukseen lähtöön. Pelokkaana odotin, kun lahtöpäivä lähestyi.. Mitenköhän tällä kertaa käy, kun kaksi edellistä kuntoutusta on pitänyt perua sairastumisen vuoksi. Mutta vihdoinkin kamat pakattu ja matka kohti kuntoutusta ja uusia seikkailuja alkakoon.  

Kiitos mukana elämisestä. Siunausta sinulle ❤️ Muista vaikka elämässäsi olisi millaisia vaikeuksia tahansa ei ole asiaa/tapahtumaa, jota ei Jeesus olisi puolestasi ristille vienyt. Tähän luottaen ja turvaten elämäni jokaisena päivänä. siunausta ja voimia 

❤️ Anneli